KANOOTIN KAPEAN VESILLE TYÖNSIN ...

Verkostoituminen on kuumaa tavaraa tänä päivänä: puhetta aiheesta on paljon, ehkä jopa enemmän kuin konkreettisia tekoja. Verkostoituminen ei liene ihan luontaisinta suomalaiselle luonteenlaadulle. Osa verkostoitumista kun on sitä small talkia, puljaantumista erilaisten ja ennen kaikkea vallan uusien ja uudenlaisten toimijoiden kanssa. Eivätkä verkostot noin vain synny, tai niihin noin vain pääse mukaan: ne vaativat työtä, kokeilua ja kosiskeluakin. Verkostot myös tulevat ja menevät sekä muuttavat muotoaan: miten siinä jäyhä suomalainen pysyy mukana?

Yritysten väliset verkostot ovat varmasti määrämuotoisempia kuin puhtaasti henkilöverkostot, vaikkapa tietyn ammatti- tai asiantuntijakunnan yhteenliittymät. Yritysten välillä rajanveto yhteistyön ja verkoston välillä voi olla vallan häilyväkin: tiukimmillaan puhutaan jo alliansseista, kevyemmissä versioissa erilaisista yhteistyömuodoista tai vaikkapa digiverkostoista. Yritysten välisissä verkostoissa toimijoilla on myös erilaisia rooleja, mm. ostajia, myyjiä, toimittajia ja neuvonantajia. Esim. alihankkijalle verkosto voi olla toiminnan elinehto.

Verkostoon menemisen perusteet nurinniskoin?

Verkostoihin mennään jotta niistä hyödytään jotain. Pohditaan ovatko vaadittavat panostukset, vaiva ja aika hyödyn väärti. Mitä minä hyödyn tästä verkostosta, mitä konkreettista käytännössä saan, milloin sen saan ja kuka takaa laadun? Siksi myös voi liikkeellelähtö olla hieman varovainen, sillä kaposella kanootilla: kopastaan vähän, tarttuisiko verkkoon hauki vai ehkä se säynävä? Haukea olisi kyllä tilauksessa ...

Entäpä jos käännettäisiinkin nenä niskan puolelle, koko kysymys päinvastaiseksi: mitä minä voin tälle verkostolle antaa? Miten voin oman panokseni lisäksi myös kehittää verkostoa edelleen, miten varmistaa sen konkreettisen hyödyllisyyden sen jäsenille? Jos siis ottaisinkin antajan roolin, enkä pohtisi yhtä aironvetoakaan omaa saalistani?

Ihan hullu ajatus, eikö? Ensinnäkin tietysti siksi että totta kai oma hyöty on tärkein. Mutta tärkeämpää itse kysymyksessä antamisesta on se että sitä niin harvoin tulee pohtineeksi: "mitä minulla on antaa, tarjota muille, jotain sellaista ainutlaatuista ja arvokasta joka hyödyttää aidosti muita?". Kun lopulta saisi aikaiseksi vaikkapa kolmen kohdan kirkkaan listan asioista, joita voi verkostolle antaa ja miten sen käytännössä tekisi, se voisi myös sisäisesti tuoda uutta näkymää omaan toimintaan, omiin ainutlaatuisiin osaamisiin. Voisiko oman osaamisen tai kriittisen kyvykkyyden jakaminen verkostossa tuottaakin lopputuloksia, jotka kääntyvät myös antajan hyödyksi jolloin lopputulos olisi aito win-win-case? Ehkäpä oma kyvykkyys tai osaaminen vaatiikin kasvualustakseen juuri verkoston jossa on monimuotoisuutta, muuntautumiskyvykkyyttä ja ketteryyttä.

Eli näillä pohdinnoilla sitten vain se paatti matkaan ja verkot vesille: kun keskittyisimmekin vain antamiseen, saalis saattaisi sätkiä ihmeesti uudella tavalla ja tasolla.

Tarja Ilvonen työskentelee asiantuntijapäällikkönä OPssa vastuualueenaan asiakaskokemus ja asiakasymmärrys.

Menestys vaatii taitoa, luovuutta ja asennetta

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä menestys tulevaisuudessa vaatii. Suomen kilpailukyvyn haasteista saa lukea päivittäin mediassa. Toisaalta jatkuvasti enemmän nostetaan esiin myös menestystarinoita.

Koiranomistajana sydäntäni lämmitti Helsingin Sanomien juttu turkulaisesta koirankoulutuksen menestystarinasta Onemind Dogsista, jonka uusi koulutusmenetelmä – uudenlainen koirakieli  – on levinnyt jo yli 150 maahan netin kautta.

Kyseisessä turkulaistarinassa yhdistyy ne menestyksen elementit, joita Inspired in Finland -yhteistyössäkin pyritään edistämään: on luova idea, joka perustuu omaan intohimoon ja on taitoa sen toteuttamiseksi.

Ja lisäksi löytyy asennetta. On uskoa siihen, että minä ja me pystymme menestymään. Onemind Dogs tähtää maailman suurimmaksi koirankoulutusyhtiöksi. Tätä menestyjä-asennetta kaivataan näinä aikoina entistä enemmän.

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi nyt keksiä idea menestysstartupille, jotta Suomi saadaan nousuun. Kuten Maria kirjoitti omassa blogissaan, luovuuden ei aina tarvitse olla uuden keksimistä, vaan se voi olla myös olemassa olevan yhdistämistä ja hyödyntämistä luovalla tavalla, uudessa tilanteessa. Tällä tavalla jokainen meistä voi toimia omalla, nykyisellä työpaikallaan.

Menestyjä-asennetta pitäisi entistä enemmän juurruttaa myös nuoriimme. Olen viimeiset puolitoista vuotta työskennellyt Helsingin opetusviraston ja opetushallituksen kanssa #HenriAsenne-hankkeessa, jossa pyrimme juuri tähän. Haluamme, että kun nuorisomme siirtyy työelämään, heillä on uskoa itseensä, he eivät pelkää kysyä eivätkä epäonnistua, he uskaltavat olla luovia, kertoa ideoistaan ja he osaavat toimia yhdessä.

Odotan innokkaasti Inspired in Finland Ideakilpailun ideoita. On huikeaa nähdä, mitä opiskelijoidemme päässä liikkuu, miten he näkevät, että voisimme edelleen parantaa toimintaamme.

Riikka Jakovuori
Markkinointi- ja viestintäjohtaja
Accenture Finland

Pakkoluovuutta ja deadlineja positiivisella energialla

Olen aina ollut töissä luovissa toimistoissa olematta kuitenkaan itse yksi niistä niin kutsutuista luovista ihmisistä. Festivaalitoimisto, sisustusarkkitehtitoimisto ja mainostoimisto. Työni puolesta olen myös tutustunut suureen joukkoon muusikkoja, artisteja, kuvataiteilijoita ja muita taiteellisen ammatin harjoittajia. Likeltä olen nähnyt näidenkin ihmisten työskentelyä.

Miten syntyy uusi oopperateos, myymälän sisustus tai mainos? Entä uusi biisi tai taideteokset näyttelyyn?

Luovan työn tekeminen ja luovuus näyttäytyvät usein ulkopuolisille jotenkin mystisiltä tai jännittäviltä. Myös helpoilta. Sana luovuus tuo monelle mieleen baskeripäisen tai propellihattuisen henkilön. Luova työ mielletään asioiden kekkailuksi ja sellaiseksi, että jotain vaan yhtäkkiä tupsahtaa mieleen.

Luova työ tarkoittaa useimmiten kuitenkin pakertamista siinä missä toimistotyöläisen exceleiden täyttäminen tai myyntireiskan ajetut kilometrit. Ensin tutustutaan taustamateriaaliin ja tarpeisiin, sitten aletaan luonnostelemaan, pikkuhiljaa löydetään oikea suunta, sitten suunnitellaan, korjaillaan, käydään läpi työryhmän tai asiakkaan kanssa ja lopulta laitetaan homma pakettiin. Pakko on luovankin ihmisen paras motivaattori ja luovuuden lähde. Uudet ajatukset tulevat siinä ahertamisen lomassa. Ilman deadlinejä ei luoviltakaan ihmisiltä valmistuisi koskaan mitään!

Luova työ ei ole hauskanpitoa. Mutta niin ei ole normityön pakertaminenkaan pääsääntöisesti tylsää tai epäluovaa. Kyllä tulee normi-ihmisellekin tavallisen työn keskellä kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita siitä, miten homman voisi tehdä ehkä paremmin, tehokkaammin tai vaikkapa miellyttävämmin. Paljon on puhuttu siitä, kuinka tämä arjen luovuus pitäisi saada paremmin esiin ja vietyä käytäntöön työpaikoilla. Liian usein uudistukset jäävät kuitenkin toteuttamatta. Uudesta tavasta kun ei aina ihan tiedä. Vanhasta tietää edes sen, millä tavoin se ei toimi. Uudistus vaatisi rohkeutta kokeilla, mutta valitettavan usein jatketaan vanhalla tiellä.

Suomessa taloudellinen tilanne on nyt sellainen, että asioita on pakko katsoa uudesta vinkkelistä ja olla rohkea. Tähän tarpeeseen on yhdessä Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa tarttunut yhdeksän Suomessa toimivaa, etabloitunutta yritystä. Tarkoitus on yhdistää luovuus ja bisnes ja tehdä yhdessä konkreettisia asioita uusien toimintamallien löytämiseksi. Avoimuus, käytäntöjen jakaminen, yhdessä tekeminen ovat sanoja, joita ei perinteisesti ole liitetty suomalaiseen työelämään. Tässä yhteistyössä näitä arvoja on kuitenkin jo rohkeasti alettu toteuttamaan.

Yhteistyö vaatii myös ahertamista. Puheen sijaan halusimme tehdä tekoja, jotka antavat Suomelle eväitä menestykseen. Ensimmäisen yhteisen konkreettisen tekomme toteutamme erityisesti luovuuden lähtökohdista. Kutsumme nuoret opiskelijat dialogiin yritysten kanssa. Tarkoitus on kilpailun muodossa löytää uudenlaisia ratkaisuja yritysten liiketoimintaan ja samalla aiheuttaa nuorten ja yritysten edustajien kohtaamisia. Työnantajavalmiudet ja työntekijävalmiudet paranevat. Mutta saattaa kohtaamisista syntyä jotain ennalta-arvaamatontakin. Uudella tavalla asioita tehdessä lopputulosta kun ei aina tosiaan tiedä. Toivomme paljon uusia ajatuksia ja energisiä kohtaamisia ja kutsumme kaikki mukaan matkaan!

Maria Kelter
Pääsihteeri
Inspired in Finland

Kirjoittaja on toiminut alullepanijana, liiketoiminnan kehittäjänä ja asiakasvastaavana useissa luovan alan yrityksissä.