KANOOTIN KAPEAN VESILLE TYÖNSIN ...

Verkostoituminen on kuumaa tavaraa tänä päivänä: puhetta aiheesta on paljon, ehkä jopa enemmän kuin konkreettisia tekoja. Verkostoituminen ei liene ihan luontaisinta suomalaiselle luonteenlaadulle. Osa verkostoitumista kun on sitä small talkia, puljaantumista erilaisten ja ennen kaikkea vallan uusien ja uudenlaisten toimijoiden kanssa. Eivätkä verkostot noin vain synny, tai niihin noin vain pääse mukaan: ne vaativat työtä, kokeilua ja kosiskeluakin. Verkostot myös tulevat ja menevät sekä muuttavat muotoaan: miten siinä jäyhä suomalainen pysyy mukana?

Yritysten väliset verkostot ovat varmasti määrämuotoisempia kuin puhtaasti henkilöverkostot, vaikkapa tietyn ammatti- tai asiantuntijakunnan yhteenliittymät. Yritysten välillä rajanveto yhteistyön ja verkoston välillä voi olla vallan häilyväkin: tiukimmillaan puhutaan jo alliansseista, kevyemmissä versioissa erilaisista yhteistyömuodoista tai vaikkapa digiverkostoista. Yritysten välisissä verkostoissa toimijoilla on myös erilaisia rooleja, mm. ostajia, myyjiä, toimittajia ja neuvonantajia. Esim. alihankkijalle verkosto voi olla toiminnan elinehto.

Verkostoon menemisen perusteet nurinniskoin?

Verkostoihin mennään jotta niistä hyödytään jotain. Pohditaan ovatko vaadittavat panostukset, vaiva ja aika hyödyn väärti. Mitä minä hyödyn tästä verkostosta, mitä konkreettista käytännössä saan, milloin sen saan ja kuka takaa laadun? Siksi myös voi liikkeellelähtö olla hieman varovainen, sillä kaposella kanootilla: kopastaan vähän, tarttuisiko verkkoon hauki vai ehkä se säynävä? Haukea olisi kyllä tilauksessa ...

Entäpä jos käännettäisiinkin nenä niskan puolelle, koko kysymys päinvastaiseksi: mitä minä voin tälle verkostolle antaa? Miten voin oman panokseni lisäksi myös kehittää verkostoa edelleen, miten varmistaa sen konkreettisen hyödyllisyyden sen jäsenille? Jos siis ottaisinkin antajan roolin, enkä pohtisi yhtä aironvetoakaan omaa saalistani?

Ihan hullu ajatus, eikö? Ensinnäkin tietysti siksi että totta kai oma hyöty on tärkein. Mutta tärkeämpää itse kysymyksessä antamisesta on se että sitä niin harvoin tulee pohtineeksi: "mitä minulla on antaa, tarjota muille, jotain sellaista ainutlaatuista ja arvokasta joka hyödyttää aidosti muita?". Kun lopulta saisi aikaiseksi vaikkapa kolmen kohdan kirkkaan listan asioista, joita voi verkostolle antaa ja miten sen käytännössä tekisi, se voisi myös sisäisesti tuoda uutta näkymää omaan toimintaan, omiin ainutlaatuisiin osaamisiin. Voisiko oman osaamisen tai kriittisen kyvykkyyden jakaminen verkostossa tuottaakin lopputuloksia, jotka kääntyvät myös antajan hyödyksi jolloin lopputulos olisi aito win-win-case? Ehkäpä oma kyvykkyys tai osaaminen vaatiikin kasvualustakseen juuri verkoston jossa on monimuotoisuutta, muuntautumiskyvykkyyttä ja ketteryyttä.

Eli näillä pohdinnoilla sitten vain se paatti matkaan ja verkot vesille: kun keskittyisimmekin vain antamiseen, saalis saattaisi sätkiä ihmeesti uudella tavalla ja tasolla.

Tarja Ilvonen työskentelee asiantuntijapäällikkönä OPssa vastuualueenaan asiakaskokemus ja asiakasymmärrys.

Törmäämällä tuloksiin

Inspired in Finland on kiinnostava hanke, joka osaltaan kannustaa Suomea kasvuun. Hankkeessa yhdistetään luovuus, intohimo ja taito myös kilpailun keinoin kun mukana olevat suuryritykset kutsuvat nuoria uudenlaiseen ajatteluun ja ideointiin. Vaikka Suomi olisikin luovuuden kehto, lisäksi tarvitaan myös intohimoa asioita kohtaan: intohimo ei pelästy tuntematonta tulevaisuutta eikä säikähdä sitä että kaikki riskit eivät olekaan tiedossa alusta alkaen. Mutta tärkeä roolinsa on myös taidolla joka itsessään on myös muuttunut: yksittäiset taitajat pötkivät toki pitkälle mutta todelliset valopäät osaavat myös verkostoitua asiansa kannalta yllättävienkin toimijoiden kanssa. Olisi asioille eduksi olla avoin ja utelias kaikenlaiselle törmäytykselle – yrityksen sisällä ja yritysten ja monien erilaisten toimijoiden välillä.

Odotan innolla Inspired in Finland Ideakilpailuun tulevia ideoita. Erityisen kiinnostunut olen ideoiden "mielenmaisemista": ovatko ne yksittäisiä tuote- tai palveluideoita, kenties teknisiä digitaalisia ratkaisuja vai perustuuko itse idea ennen kaikkea uudenlaiseen tapaan toimia? On hauska nähdä kuinka paljon syntyvät ideat ravistelevat perinteistä ajatteluamme.

Innovatiivisuus terminä ei ole yhtään helpottunut vuosien saatossa: edelleen se herättää monissa muistoja iltapäiväkokouksista joissa annetaan otsikko ja läjä keltaisia tarralappuja. Toisaalta tiedämme että innovatiivisuus ei tarkoita vain uusia tuotteita tai palveluita sillä yritykset voivat olla innovatiivisia ihan kaikessa toiminnassaan. Kaikkea voi tehdä paremmin, tehokkaammin – toisin. Yhä enemmän innovaatioita syntyy siitä että yhteistyön muodot muuttuvat. Ei innovaatioita enää synnytetä yksin vaan mukaan on kutsuttava myös muita, asiakkaita erityisesti.

Aito törmäys voi johtaa suuriin ideoihin, kunhan törmäystä ei ohiteta huomaamatta mitä olisi tarjolla. Usein riski ohimarssiin kuitenkin voi olla olemassa varsinkin jos törmäyksestä syntynyt uudenlainen idea ei ihan suorilta istukaan tuttuun ja turvalliseen tapaan toimia. Innovatiivisuus törmäämällä tai törmäyttämällä erilaisia toimijoita tai toimintoja uudenlaisella tavalla vaatii paitsi herkkyyttä myös rohkeutta, rohkeutta ravistella itsensä ja muut sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Silloin pidetään toista kädestä kiinni, ehkä puristetaan silmätkin välillä kiinni ja painellaan eteenpäin – mistä sitä tietää mitä sieltä paljastuu.

Yritysten aito innovatiivinen kulttuuri tukee uuden luomista ja olevaisen haastamista. Innovatiivisuuteen kannattaa kannustaa aktiivisesti ja luoda yhteisiä tuuletus- tai purkupaikkoja, kuten vaikkapa OPssa ns. innovaatioperjantait tai koko henkilöstön käyttöön rakennettu Hoksaamo: sinne voi jokainen viedä omat ihan arjessa syntyneet ajatukset muille katsottavaksi, kommentoitavaksi ja edelleen työstettäväksi. Ideat saavat kasvuvoimaa, jalostusta ja parhaiden kanssa jatketaan määrätietoisen työstämisen voimin eteenpäin. On ihan tyypillistä että samat ideat syntyvät eri puolilla organisaatiota ja jopa moneen kertaan, mutta eihän se haittaa: suuresta volyymistä löytyvät kyllä ne tärkeimmät tähdet joilla muuttaa maailmaa!

Kirjoittaja Tarja Ilvonen työskentelee
asiantuntijapäällikkönä OPssa
vastuualueenaan asiakaskokemus
ja asiakasymmärrys.