KANOOTIN KAPEAN VESILLE TYÖNSIN ...

Verkostoituminen on kuumaa tavaraa tänä päivänä: puhetta aiheesta on paljon, ehkä jopa enemmän kuin konkreettisia tekoja. Verkostoituminen ei liene ihan luontaisinta suomalaiselle luonteenlaadulle. Osa verkostoitumista kun on sitä small talkia, puljaantumista erilaisten ja ennen kaikkea vallan uusien ja uudenlaisten toimijoiden kanssa. Eivätkä verkostot noin vain synny, tai niihin noin vain pääse mukaan: ne vaativat työtä, kokeilua ja kosiskeluakin. Verkostot myös tulevat ja menevät sekä muuttavat muotoaan: miten siinä jäyhä suomalainen pysyy mukana?

Yritysten väliset verkostot ovat varmasti määrämuotoisempia kuin puhtaasti henkilöverkostot, vaikkapa tietyn ammatti- tai asiantuntijakunnan yhteenliittymät. Yritysten välillä rajanveto yhteistyön ja verkoston välillä voi olla vallan häilyväkin: tiukimmillaan puhutaan jo alliansseista, kevyemmissä versioissa erilaisista yhteistyömuodoista tai vaikkapa digiverkostoista. Yritysten välisissä verkostoissa toimijoilla on myös erilaisia rooleja, mm. ostajia, myyjiä, toimittajia ja neuvonantajia. Esim. alihankkijalle verkosto voi olla toiminnan elinehto.

Verkostoon menemisen perusteet nurinniskoin?

Verkostoihin mennään jotta niistä hyödytään jotain. Pohditaan ovatko vaadittavat panostukset, vaiva ja aika hyödyn väärti. Mitä minä hyödyn tästä verkostosta, mitä konkreettista käytännössä saan, milloin sen saan ja kuka takaa laadun? Siksi myös voi liikkeellelähtö olla hieman varovainen, sillä kaposella kanootilla: kopastaan vähän, tarttuisiko verkkoon hauki vai ehkä se säynävä? Haukea olisi kyllä tilauksessa ...

Entäpä jos käännettäisiinkin nenä niskan puolelle, koko kysymys päinvastaiseksi: mitä minä voin tälle verkostolle antaa? Miten voin oman panokseni lisäksi myös kehittää verkostoa edelleen, miten varmistaa sen konkreettisen hyödyllisyyden sen jäsenille? Jos siis ottaisinkin antajan roolin, enkä pohtisi yhtä aironvetoakaan omaa saalistani?

Ihan hullu ajatus, eikö? Ensinnäkin tietysti siksi että totta kai oma hyöty on tärkein. Mutta tärkeämpää itse kysymyksessä antamisesta on se että sitä niin harvoin tulee pohtineeksi: "mitä minulla on antaa, tarjota muille, jotain sellaista ainutlaatuista ja arvokasta joka hyödyttää aidosti muita?". Kun lopulta saisi aikaiseksi vaikkapa kolmen kohdan kirkkaan listan asioista, joita voi verkostolle antaa ja miten sen käytännössä tekisi, se voisi myös sisäisesti tuoda uutta näkymää omaan toimintaan, omiin ainutlaatuisiin osaamisiin. Voisiko oman osaamisen tai kriittisen kyvykkyyden jakaminen verkostossa tuottaakin lopputuloksia, jotka kääntyvät myös antajan hyödyksi jolloin lopputulos olisi aito win-win-case? Ehkäpä oma kyvykkyys tai osaaminen vaatiikin kasvualustakseen juuri verkoston jossa on monimuotoisuutta, muuntautumiskyvykkyyttä ja ketteryyttä.

Eli näillä pohdinnoilla sitten vain se paatti matkaan ja verkot vesille: kun keskittyisimmekin vain antamiseen, saalis saattaisi sätkiä ihmeesti uudella tavalla ja tasolla.

Tarja Ilvonen työskentelee asiantuntijapäällikkönä OPssa vastuualueenaan asiakaskokemus ja asiakasymmärrys.

Luovat liiketoiminnan ratkaisut hankalia myös nuorille

Ideakilpailun jatkoonpäässeet työt ovat selvinneet. Ideoiden kirjo oli erittäin laaja samoin kuin idean toteuttamiskelpoisuuden aste. Uutuusarvoltaan merkittävimmät työt erottuivat helposti muista ja nousivat tuomareiden suosikeiksi. Parempaan tulevaisuuteen tähtääviä ideoita nostettiin jatkoon, vaikka ne kaipaisivatkin vielä kovasti työstämistä.

Yleisesti ottaen töitä leimasi melkoinen varovaisuus. Luovuuden ja bisneksen yhdistäminen ei ole helppo asia nuorillekaan. Oppikirjojen konventiot kääntävät nuortenkin mielet tavanomaisiin ratkaisuihin ja yhtäällä keksitty toimintamalli kopioidaan mielellään sellaisenaan toisaalle.

Kiitämme kaikkia osallistujia, joille on ilmoitettu tuloksista meilitse. 30.3. pidetään sparrausseminaari jatkoonpäässeille. Toivomme hyvää dialogia yhteistyökumppaneittemme sparrarien ja opiskelijoiden välille. Jatkossa mielenkiinto kohdistuu paitsi ideaan ja sen kehittämiseen, myös jatkoonpäässeisiin henkilöihin.

Törmäämällä tuloksiin

Inspired in Finland on kiinnostava hanke, joka osaltaan kannustaa Suomea kasvuun. Hankkeessa yhdistetään luovuus, intohimo ja taito myös kilpailun keinoin kun mukana olevat suuryritykset kutsuvat nuoria uudenlaiseen ajatteluun ja ideointiin. Vaikka Suomi olisikin luovuuden kehto, lisäksi tarvitaan myös intohimoa asioita kohtaan: intohimo ei pelästy tuntematonta tulevaisuutta eikä säikähdä sitä että kaikki riskit eivät olekaan tiedossa alusta alkaen. Mutta tärkeä roolinsa on myös taidolla joka itsessään on myös muuttunut: yksittäiset taitajat pötkivät toki pitkälle mutta todelliset valopäät osaavat myös verkostoitua asiansa kannalta yllättävienkin toimijoiden kanssa. Olisi asioille eduksi olla avoin ja utelias kaikenlaiselle törmäytykselle – yrityksen sisällä ja yritysten ja monien erilaisten toimijoiden välillä.

Odotan innolla Inspired in Finland Ideakilpailuun tulevia ideoita. Erityisen kiinnostunut olen ideoiden "mielenmaisemista": ovatko ne yksittäisiä tuote- tai palveluideoita, kenties teknisiä digitaalisia ratkaisuja vai perustuuko itse idea ennen kaikkea uudenlaiseen tapaan toimia? On hauska nähdä kuinka paljon syntyvät ideat ravistelevat perinteistä ajatteluamme.

Innovatiivisuus terminä ei ole yhtään helpottunut vuosien saatossa: edelleen se herättää monissa muistoja iltapäiväkokouksista joissa annetaan otsikko ja läjä keltaisia tarralappuja. Toisaalta tiedämme että innovatiivisuus ei tarkoita vain uusia tuotteita tai palveluita sillä yritykset voivat olla innovatiivisia ihan kaikessa toiminnassaan. Kaikkea voi tehdä paremmin, tehokkaammin – toisin. Yhä enemmän innovaatioita syntyy siitä että yhteistyön muodot muuttuvat. Ei innovaatioita enää synnytetä yksin vaan mukaan on kutsuttava myös muita, asiakkaita erityisesti.

Aito törmäys voi johtaa suuriin ideoihin, kunhan törmäystä ei ohiteta huomaamatta mitä olisi tarjolla. Usein riski ohimarssiin kuitenkin voi olla olemassa varsinkin jos törmäyksestä syntynyt uudenlainen idea ei ihan suorilta istukaan tuttuun ja turvalliseen tapaan toimia. Innovatiivisuus törmäämällä tai törmäyttämällä erilaisia toimijoita tai toimintoja uudenlaisella tavalla vaatii paitsi herkkyyttä myös rohkeutta, rohkeutta ravistella itsensä ja muut sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Silloin pidetään toista kädestä kiinni, ehkä puristetaan silmätkin välillä kiinni ja painellaan eteenpäin – mistä sitä tietää mitä sieltä paljastuu.

Yritysten aito innovatiivinen kulttuuri tukee uuden luomista ja olevaisen haastamista. Innovatiivisuuteen kannattaa kannustaa aktiivisesti ja luoda yhteisiä tuuletus- tai purkupaikkoja, kuten vaikkapa OPssa ns. innovaatioperjantait tai koko henkilöstön käyttöön rakennettu Hoksaamo: sinne voi jokainen viedä omat ihan arjessa syntyneet ajatukset muille katsottavaksi, kommentoitavaksi ja edelleen työstettäväksi. Ideat saavat kasvuvoimaa, jalostusta ja parhaiden kanssa jatketaan määrätietoisen työstämisen voimin eteenpäin. On ihan tyypillistä että samat ideat syntyvät eri puolilla organisaatiota ja jopa moneen kertaan, mutta eihän se haittaa: suuresta volyymistä löytyvät kyllä ne tärkeimmät tähdet joilla muuttaa maailmaa!

Kirjoittaja Tarja Ilvonen työskentelee
asiantuntijapäällikkönä OPssa
vastuualueenaan asiakaskokemus
ja asiakasymmärrys.

Syntyikö Finnairin Aasian-strategia saunan portailla auringon noustessa? - Liike-elämässäkin tarvitaan rohkeutta ja luovuutta

Millaiset olisivat Suomen yhteydet maailmalle, jos Finnair ei olisi päättänyt panostaa vahvasti Aasiaan? Olisiko meillä nyt pikku-Finnair, joka lennättäisi suomalaisia Bangkokin aurinkoon pari kertaa kerran viikossa ja pariinkymmeneen kaupunkiin Euroopassa vuoropäivinä? Olisiko Finnairia enää edes olemassa? Moni kansallinen lentoyhtiö jo kartalta kadonnut.

Finnairissa elävän kertomuksen mukaan Aasian-strategia syntyi silloisen Finnairin pääjohtajan Keijo Suilan kesämökillä eräänä kauniina aamuna. Aamuauringossa mieleen puikahti ajatus siitä, miten itään, josta aurinko nousee, on Suomesta melko lyhyt lentomatka. Ajatus jatkui siihen, että monet Aasiaan lentävät koneet ylittävät Suomen.  Lyhin tie Aasiaan kulki Suomen yli. Miksi ei siis Suomesta voisi tehdä Aasian-liikenteen solmukohtaa niille, joiden joka tapauksessa täytyisi vaihtaa konetta Aasian ja Euroopan välisellä matkallaan? Tämän rauhallisena aamuna tehdyn oivalluksen jälkeen Finnair lähti määrätietoisesti kehittämään modernin silkkitien strategiaansa.

Työ on tuottanut tulosta: Suomella on nyt sellaiset yhteydet, ettei niitä tarvitse hävetä isompien maidenkaan joukossa. Olemme rakentaneet Suomelle ilmasillan globaaliin maailmaan. Tämän sillan vahvistaminen jatkuu edelleen: tämä vuonna saamme ensimmäisenä eurooppalaisena lentoyhtiönä uudet Airbus 350-koneet, joiden avulla saamme lisää matkustaja- ja rahtikapasiteettia. Tulevina vuosina koneiden määrän kasvaessa avaamme myös uusia kohteita.

Näiden yhteyksien merkitys Suomelle on tärkeä:  Oxford Economics arvioi muutama vuosi sitten koko lentoliikennealan ja sen kerrannaisvaikutusten muodostavan Suomen BKT:sta noin 3,2 %. Lentoliikenteen kriittisen keskeistä merkitystä Suomessa kuvastaa hyvin, että tällä mittarilla päihitämme rakkaan kilpakumppanimme Ruotsin, jossa vastaava luku oli noin 1,7 % BKT:sta. Lentoyhteyksillä on siis meille merkitystä.  Rohkeasta ja luovasta ideasta on kasvanut mittava liiketoiminta.

Inspired in Finland -hankkeeseen Finnair lähti siksi, että Suomi tarvitsee lisää "hulluja ideoita", joissa luovuus, nokkeluus, vikkelyys ja liiketoiminta yhdistyvät uusin tavoin. Toivomme, että tämäkin hanke osaltaan vahvistaa Suomen asemaa globaalissa maailmassa, lisää tunnettuuttamme ja generoi uutta yrittäjyyttä.

Kun tapasin Keijo Suilan, kysyin tarinasta. Hän hymyili ja kertoi strategian syntyneen strukturoidusti konsulttien avulla.

Jokin aika sen jälkeen puhelin kuitenkin soi: Suila kertoi löytäneensä mökkinsä vanhasta vieraskirjasta merkinnän johtoryhmän vierailusta: "Toivottavasti tehtiin strategiaa eikä tragediaa." Tarina siis elää.

 IIF-kisaan osallistuvilta toivomme auringonnousuisia ajatuksia. Annetaan ajatuksille siivet.

Arja Suominen
Viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja
Finnair Oyj

Menestys vaatii taitoa, luovuutta ja asennetta

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä menestys tulevaisuudessa vaatii. Suomen kilpailukyvyn haasteista saa lukea päivittäin mediassa. Toisaalta jatkuvasti enemmän nostetaan esiin myös menestystarinoita.

Koiranomistajana sydäntäni lämmitti Helsingin Sanomien juttu turkulaisesta koirankoulutuksen menestystarinasta Onemind Dogsista, jonka uusi koulutusmenetelmä – uudenlainen koirakieli  – on levinnyt jo yli 150 maahan netin kautta.

Kyseisessä turkulaistarinassa yhdistyy ne menestyksen elementit, joita Inspired in Finland -yhteistyössäkin pyritään edistämään: on luova idea, joka perustuu omaan intohimoon ja on taitoa sen toteuttamiseksi.

Ja lisäksi löytyy asennetta. On uskoa siihen, että minä ja me pystymme menestymään. Onemind Dogs tähtää maailman suurimmaksi koirankoulutusyhtiöksi. Tätä menestyjä-asennetta kaivataan näinä aikoina entistä enemmän.

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi nyt keksiä idea menestysstartupille, jotta Suomi saadaan nousuun. Kuten Maria kirjoitti omassa blogissaan, luovuuden ei aina tarvitse olla uuden keksimistä, vaan se voi olla myös olemassa olevan yhdistämistä ja hyödyntämistä luovalla tavalla, uudessa tilanteessa. Tällä tavalla jokainen meistä voi toimia omalla, nykyisellä työpaikallaan.

Menestyjä-asennetta pitäisi entistä enemmän juurruttaa myös nuoriimme. Olen viimeiset puolitoista vuotta työskennellyt Helsingin opetusviraston ja opetushallituksen kanssa #HenriAsenne-hankkeessa, jossa pyrimme juuri tähän. Haluamme, että kun nuorisomme siirtyy työelämään, heillä on uskoa itseensä, he eivät pelkää kysyä eivätkä epäonnistua, he uskaltavat olla luovia, kertoa ideoistaan ja he osaavat toimia yhdessä.

Odotan innokkaasti Inspired in Finland Ideakilpailun ideoita. On huikeaa nähdä, mitä opiskelijoidemme päässä liikkuu, miten he näkevät, että voisimme edelleen parantaa toimintaamme.

Riikka Jakovuori
Markkinointi- ja viestintäjohtaja
Accenture Finland

Pakkoluovuutta ja deadlineja positiivisella energialla

Olen aina ollut töissä luovissa toimistoissa olematta kuitenkaan itse yksi niistä niin kutsutuista luovista ihmisistä. Festivaalitoimisto, sisustusarkkitehtitoimisto ja mainostoimisto. Työni puolesta olen myös tutustunut suureen joukkoon muusikkoja, artisteja, kuvataiteilijoita ja muita taiteellisen ammatin harjoittajia. Likeltä olen nähnyt näidenkin ihmisten työskentelyä.

Miten syntyy uusi oopperateos, myymälän sisustus tai mainos? Entä uusi biisi tai taideteokset näyttelyyn?

Luovan työn tekeminen ja luovuus näyttäytyvät usein ulkopuolisille jotenkin mystisiltä tai jännittäviltä. Myös helpoilta. Sana luovuus tuo monelle mieleen baskeripäisen tai propellihattuisen henkilön. Luova työ mielletään asioiden kekkailuksi ja sellaiseksi, että jotain vaan yhtäkkiä tupsahtaa mieleen.

Luova työ tarkoittaa useimmiten kuitenkin pakertamista siinä missä toimistotyöläisen exceleiden täyttäminen tai myyntireiskan ajetut kilometrit. Ensin tutustutaan taustamateriaaliin ja tarpeisiin, sitten aletaan luonnostelemaan, pikkuhiljaa löydetään oikea suunta, sitten suunnitellaan, korjaillaan, käydään läpi työryhmän tai asiakkaan kanssa ja lopulta laitetaan homma pakettiin. Pakko on luovankin ihmisen paras motivaattori ja luovuuden lähde. Uudet ajatukset tulevat siinä ahertamisen lomassa. Ilman deadlinejä ei luoviltakaan ihmisiltä valmistuisi koskaan mitään!

Luova työ ei ole hauskanpitoa. Mutta niin ei ole normityön pakertaminenkaan pääsääntöisesti tylsää tai epäluovaa. Kyllä tulee normi-ihmisellekin tavallisen työn keskellä kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita siitä, miten homman voisi tehdä ehkä paremmin, tehokkaammin tai vaikkapa miellyttävämmin. Paljon on puhuttu siitä, kuinka tämä arjen luovuus pitäisi saada paremmin esiin ja vietyä käytäntöön työpaikoilla. Liian usein uudistukset jäävät kuitenkin toteuttamatta. Uudesta tavasta kun ei aina ihan tiedä. Vanhasta tietää edes sen, millä tavoin se ei toimi. Uudistus vaatisi rohkeutta kokeilla, mutta valitettavan usein jatketaan vanhalla tiellä.

Suomessa taloudellinen tilanne on nyt sellainen, että asioita on pakko katsoa uudesta vinkkelistä ja olla rohkea. Tähän tarpeeseen on yhdessä Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa tarttunut yhdeksän Suomessa toimivaa, etabloitunutta yritystä. Tarkoitus on yhdistää luovuus ja bisnes ja tehdä yhdessä konkreettisia asioita uusien toimintamallien löytämiseksi. Avoimuus, käytäntöjen jakaminen, yhdessä tekeminen ovat sanoja, joita ei perinteisesti ole liitetty suomalaiseen työelämään. Tässä yhteistyössä näitä arvoja on kuitenkin jo rohkeasti alettu toteuttamaan.

Yhteistyö vaatii myös ahertamista. Puheen sijaan halusimme tehdä tekoja, jotka antavat Suomelle eväitä menestykseen. Ensimmäisen yhteisen konkreettisen tekomme toteutamme erityisesti luovuuden lähtökohdista. Kutsumme nuoret opiskelijat dialogiin yritysten kanssa. Tarkoitus on kilpailun muodossa löytää uudenlaisia ratkaisuja yritysten liiketoimintaan ja samalla aiheuttaa nuorten ja yritysten edustajien kohtaamisia. Työnantajavalmiudet ja työntekijävalmiudet paranevat. Mutta saattaa kohtaamisista syntyä jotain ennalta-arvaamatontakin. Uudella tavalla asioita tehdessä lopputulosta kun ei aina tosiaan tiedä. Toivomme paljon uusia ajatuksia ja energisiä kohtaamisia ja kutsumme kaikki mukaan matkaan!

Maria Kelter
Pääsihteeri
Inspired in Finland

Kirjoittaja on toiminut alullepanijana, liiketoiminnan kehittäjänä ja asiakasvastaavana useissa luovan alan yrityksissä.